sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

The Runestone (1991)

Kuvaus: Läntisestä Pennsylvaniasta löytyy mystiset mittasuhteet helposti täyttävä muinainen riimukivi, jonka Martin Almquist (Mitchell Laurance) ottaa lähemmän tutkimuksensa alle. Käy ilmi, että kiven pintaan on raapustettu legenda petojen sukua olevasta susimaisesta olennosta, Fenriristä aka Fenrisistä (Dawan Scott), joka kiven sisältä vapauteen päästessään toisi muassaan Ragnarökin, eli lopun maailmalle jossa me kaikki elämme. Myyttinen olento tottakait karkaa ikiaikaisesta vankilastaan, pistäen pystyyn varsinaiset verikekkerit New Yorkin öisillä kaduilla vastaantulevia ihmisiä surutta listiessään. Raivoava peto olisi hyvä saada mitä pikimmin kuriin, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä.
GRRRRR!!!!

Marla Stewart (Joan Severance), miehensä Sam (Tim Ryan) sekä törkyjä alati puhuva rikosetsivä Gregory Fanducci (Peter Riegert) käyvät urheasti taistoon kuolettavaa karvaturria vastaan, tehdäkseen verenmakuun päässeestä ihmissusihukkasesta karvalakin. Ennen lopullista huipentumaa ryhmä rämä kasvaa vielä kahdella, sillä joukkoon liittyy teini-ikäinen Jacob (Chris Young), että myöskin Sigvaldson (Alexander Godunov) niminen kelloseppä, joilla kumpaisellakin on (hieman yllättäenkin) jonkin sortin kokemusta tällaisten asioiden pois päiviltä hoitamisesta.

Tuomio: Kirottu kivi ei pahemmin elokuvallisilla ansioillaan pääse loistamaan, mutta onko sillä sitten niin kauheasti väliäkään, sillä olihan tämä kokonaisuutena kuitenkin omassa pökiömäisessä lajissaan hyvinkin viihdyttävä tuotos. Oivallinen pätkä aivotoiminnan nollaamiseen rankan työviikon jälkeen tai vaihtoehtoisesti kaveriporukassa pienessä pöhnäsessä riffailuun.





2 kommenttia:

...noir kirjoitti...

Tämä oli jostain syystä kovin suosittu vuokraelokuva. Siedettävää keskivertoviihdettä.

Tuoppi kirjoitti...

Meillä tätä ei muistini mukaan hyllystä löytynyt, joten en osaa sen kummemmin sanoa kuinka hyvin kauppa sen suhteen olisi käynyt. Luultavasti minä ja jokunen muu olisi sen saattanut katsottavaksi ottaa. Enimmäkseen kuitenkin minä, heh.