Lakia ja järjestystä kylässä ylläpitävä sheriffi Adam (Eric Balfour) ottaa tutkiakseen miksi sudet käyvät viattomien ihmisten kimppuun, ja miten pedot saataisiin pysäytettyä, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Metsän keskeltä ihmisten ilmoille ilmaantuu Samantha (Bianca A. Santos) aka Punahilkka, joka sattuu olemaan läheistä sukua edesmenneelle Isoäidille, ja jolta löytyy arsenaalistaan tarvittavat keinot ihmislihan makuun päässeiden karvaturrien pysäyttämiseksi.
Tuomio: Keskivertoa parempaa Asylum tuotantoa, jossa vanhan kunnon Punahilkan tarina puetaan uuteen kuosiin varsin kauhistelevan toiminnallisissa meinigeissä. Yleensä kehnohkon puoleisista tietokoneellisista efekteistä tunnettu yhtiö yllättää tässä positiivisesti myös käyttämällä elokuvassa ihan oikeita susihukkia, jättäen jo normiksi muodostuneen CGI:n tavallista vähemmälle. Hyvä niin, sillä se on tämän tuotoksen kannalta vain ja ainoastaan täyttä plussaa se. Jotakin negatiivista? Noh, Marina Sirtisiä olisin mielelläni halunnut nähdä enemmältikin tässä pätkässä. Roolinsa on nimittäin vähän turhankin lyhyenkön puoleinen. Astetta pidempi cameo, jos sellaista termiä tässä kohdin käyttäisin. Ja käytänkin. The Asylum pätkäksi vaihteenvuoksi tasokasta katsottavaa. Hullujenhuoneen asukeilla on siis edelleenkin toivoa parantumisensa suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti