perjantai 17. maaliskuuta 2017

The Bourne Identity (1988)

Kuvaus: Ranskalaisen Port Noirin kalastajakylän rantavesiin huuhtoutuu ulapalta aavalta tuntematon, tajuttomuuden tilassa oleva mies. Myrskyn piiskama, luotien runtelema. Hädin tuskin elossa. Miehellä käy kuitenkin tuuri, sillä hän päätyy tiedostamattaan paikallisen lääkärin Geoffrey Washburnin (Denholm Elliot) hellään huomaan, ja vähitellen hän toipuu takaisin todellisuuteen. Muistinsa täysin menettäneenä tosin. Ihonsa alle piilotettu siru vie merestä noukitun miehen Zürichiin ja sieltä Pariisiin etsimään kadonnutta menneisyyttään, johon näyttäisi kuuluvan kansanvälistä terrorismia, huippudiplomatiaa sekä miljoonien arvosta rahaa. Mutta kuka mies oikeasti on ja kenen puolella? Onko hän pahamaineinen Carlos, maailman vaarallisin ja jahdatuin terroristi? Vai onko hän sittenkin Jason Bourne (Richard Chamberlain), kylmäverinen tappaja, tehtävänään hoitaa Carlos pois kuvioista... lopullisesti...

Tuomio: Robert Ludlumin samannimiseen bestselleriin pohjautuva, televisiokatsojia silmällä pitäen tuotettu minisarja, joka toimii varmasti astetta paremmin osissa katsottuna. Näin yhteen pötköön tuijotettuna se tuntuu koko komeassa kolmen tunnin mitassaan turhankin verkkaisesti etenevältä ja tarpeettomasti pitkitetyltä tuotokselta, johon väliin on ujutettu jokunen kohtuullisen onnistunut toimintaosuus menoa hetkellisesti piristämään.

Richard Chamberlain ei ehkä ole maailman uskottavin toimintasankari, mutta yllättävän hyvin hän hoitaa homman lopulta kuitenkin kotiin. Jaclyn Smithin hahmo taasen kävin väliin vähän ärsyttämään, kun tämä ei oikein tuntunut missään vaiheessa tietävän onko hän Chamberlainin hahmon puolella vaiko sittenkin häntä vastaan. Mutta joo, semmoinen kertakatsomisen kestävä tapaus se tämäkin kokonaisuutena on, joten antamani kaksi starbaa sopii sille kuin nyrkki naamaan ja nenä silmään. Lämmiteltiin uusiksi vuonna 2002 ilmestyneen The Bourne Identityn ja sitä tähdittäneen Matt Damonin toimesta.

2 kommenttia:

...noir kirjoitti...

Oli huvittavaa kun tästä julkaistiin dvd niin sen kannessa nojattiin sävyillä aika vahvasti Matt Damonin versioon (ei yhtä vahvasti kuin Near Darkin Twilight-laina), aivan kuin nehän ovat aivan kuin kaksi marjaa. Jep, kuin kaksi marjaa.

Tuoppi kirjoitti...

Tämä ja Matt Damonin (jota emme valitettavasti ehdi ajan puutteen vuoksi ottaa tähän keskusteluun mukaan) ovat aluiltaan hyvin pitkälti samankaltaiset, loppuosuudeltaan ei sitten niin yhtään. Tuo Near Darkin Twilight-laina on kyllä omalla tavallaan hauska tapaus...