Kuvaus: Jayne Ferrélla (Julie Du Page) on kova kiirus päästä pois Los Angelesista. Näin siksi, että viimeisin mafialle tekemänsä tappokeikka ei mennyt niinkuin Strömsössä, ja tämän pahoin reisille levähtäneen jobin seurauksena Jaynella on nyt hoteissaan iso salkullinen täynnä rahaa. Mainittu valuutta ei kuitenkaan kuulu Jaynelle, vaan mobsteri Frank Biancille (Louis Mandylor), joka lähettää joukkion alaisiaan Jaynea etsimään ja rahoja takaisin hakemaan. Mobstereiden lisäksi Jayne saa peräänsä niin LAPD:n rikosetsivän Mark Winstonin (Adam Baldwin), että myöskin liittovaltion agentiksi itseään väittävän Alex Tylerin (James Remar), joista kummallakaan ei välttämättä ole ne kaikista puhtaimmat jauhot pusseissaan.
Pakomatkalla oleva Jayne saa onnekseen kyydin yksinhuoltajaäiti Emily Shawlta (Erika Eleniak), ja tämän 16-vuotiaalta pojalta Kerryltä (Jeremy Lelliott), matkalla kohti uutta elämän alkua Teksasin laakeilla aakeilla. Matkaa taittaessaan autonsa kuitenkin hajoaa, pakottaen kolmikon viettämään yönsä tienposkessa olevassa motellissa. Yösydännä Kerry hiippailee Jaynen huoneseen, löytäen salkullisen riihikuivaa tuohta, varastaen sen ja liftaten tiensä takaisin Los Angelesiin, jotta sinne päästyään voisi maksaa pystyyn sikäläiselle huumediilerille jäämänsä velan pois tiekseen. Kun Jayne sitten huomaa varallisuutensa kadonneen, hän pakottaa Emilyn väkipakolla ajamaan takaisin enkelten kaupunkiin, jossa viimeinen yhteenotto kaikkien yllämainittujen hahmojen välillä tultaisiin käymään. Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.
Tuomio: Ö-luokan toiminta- ja rikospätkäpökiöinti, joka sekavine, suunnilleen viiden sekunnin välein tapahtuvine juonenkäänteineen, koittaa epätoivoisesti olla niin hiton nokkelaa ja näppärää, että itse M. Night Shyamalankin olisi näitä twistejä pähkäillessään enemmän kuin hukassa. Joskus, ja aika useinkin vain on niin, että yksinkertainen on kaunista, ja tämänkin pätkän kohdalla se yksinkertaistaminen olisi saattanut olla jopa leffan pelastus. Tai noh, ainakin lyhyt askel parempaan suuntaan, jos nyt ei sentään ihan pelastus kuitenkaan. Yksi tähti ja sekin tulee lähinnä tuosta alla näkyvästä, varsin hupaisan oloisesta kuvasta, jossa Erika Eleniak flippaa katsojiaan linnulla päin pläsiä. That is something you don't see everyday.
"Fucking suck!"
5 kommenttia:
Valtaosa jotka muistelevat Baywatchin naisesiintyjiä tuntuvat saavan ensimmäisenä mieleen Pamela Andersonin ja hän edustaakin monelle sitä henkilöä joka kiteyttää Hasselhoffin ohella koko sarjan. Minulle tulee kuitenkin ensin mieleen Erika Eleniak koska hänen aikanaan minäkin vielä seurasin sarjaa ja Andersonin astuessa valokeilaan olin siirtynyt jo eteenpäin. Mikä saattoi olla virhe koska ilmeisesti Baywatch rupesi kukoistamaan vasta Andersonin aikakaudella, kun vaikka tykkäsin Eleniakista niin hän vaikutti jotenkin jotenkin turhan vakavamieliseltä ottaen huomioon sarjan yleisen älyttömyyden.
Andersonin minäkin parhaiten Hasselhoffin ohella Baywatchista muistan, mutta tässä rupesin oikein miettimään, että minkälaista hahmoa se Eleniak Baywatchissa esittikkään, kun en yhtään muista meinaten. Täytyypä vierailla Youtubessa kahtomassa, josko sieltä jotakin clippejä löytyisi, jolla muistini virkistyisi.
Olin jo kysymässä, että soiko Rollareiden Lady Jane leffassa, mutta y-kirjainhan se siellä välissä jököttää.. Ei taida olla sama nainen? :-) Taitaa olla ikääkin jo enemmän kuin Jaynellä? Jos ei ole jo haudan huomassa.. Mutta ainakin wikipedian mukaan Lady Jane tarkoittaa laulussa `female genital`iaa. Eli on vielä elossa `hänkin`...
Oisko se sitten sitä pussypoweria?
No sitä ihtiään ilmiselvästi nääs.
Lähetä kommentti