Randilla on kertomansa mukaan pienoinen ongelma ex-vaimonsa Rachelin (Virginia Madsen) suhteen. Nainen kun ei suostu millään jättämään häntä rauhaan, vainoten miestä minne ikinä tämä sitten meneekin. Siinä sinänsä mitään kummallista ole, sillä Mallard on nähnyt vastaavia tapauksia aiemminkin. Roolit ovat vain väliin olleet toisin päin, mutta muutoin teema on ollut sama. Tässä kohdin Mallard on vielä hyvinkin kartalla, mutta Randin paljastaessa exänsä maanneen matojen ruokana vuodesta -75 lähtien, saa tarina sen luokan käänteen, että monissa liemissä uitetun dekkarin on vaikea pitää kirveellä veistettyjä kasvojaan peruslukemilla.
Rand haluaa päästä kiusaavasta haamusta lopullisesti eroon, ja Mallard saa tehdä karkoitustyön hänen puolestaan. Mallard pitää Randia sepityksensä perusteella seinähulluna, mutta ottaa keissin akuutin rahan tarpeessa kuitenkin vastaan. Tutkimusten edetessä Mallard tapaa kuolleeksi julistetun Rachelin, joka ensisilmäyksestä lähtien vaikuttaa kaikelta muulta kuin kummitukselta. Eikä aikaakaan, kun Mallard huomaa rakastuneensa päätä pahkaa Racheliin. Vaaralliselta vaikuttava suhde on valmis alkamaan...
Tuomio: Mielenkiintoisella lähtöidealla liikenteesen lähtevä, supernaturaaleja elementtejä sisällään pitävä dekkarijännäri, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein tunnu tietävän, mihin kategoriaan sen lopulta pitäisi hämmennystä alati aiheuttavan tarinansa puolesta kuulua. Näyttelijät näyttävät juonenkäänteitä läpi luoviessaan paikoittain hukassa olevilta tapauksilta, ja sama pätee hyvin pitkälti leffan katsojaankin. Kaksi tähteä enimmäkseen hyvistä näyttelijöistä, joille olisin suonut kuitenkin astetta parempaa materiaalia työstettäväksi.
2 kommenttia:
Kuulostaa todella tutulta, mutta en kuollaksenikaan osaa sanoa olenko nähnyt. Herätti siis mielenkiinnon katsoa.
En yhtään ihmettelisi, vaikka tämän olisit nähnytkin, tietäen videovuokraamo taustasi ja niin pois päin.
Lähetä kommentti