torstai 7. tammikuuta 2016

Millennium (1989)


Kuvaus: ...we've got stars directing our fate. And we're praying it's not too late Millennium... öh.. joo... sorry... Kaksi taivaankannella kiitävää jumbojettiä törmää selittämättömällä tavalla toisiinsa, pudoten iso lujaa tonttiin tuhoisin seurauksin. Juttua tutkimaan määrätään työkseen lentoturmia tutkiva William "Bill" Smith (Kris Kristofferson), jonka tehtävänä on selvittää oliko onnettomuuden syy mekaaninen, vaiko ihmisen aiheuttava inhmillinen erhe. 

Onnettomuusaluetta läpi haravoidessaan Bill törmää kauniiseen lentoemäntään Louise Baltimoreen (Cheryl Ladd), ihastuen tämän enkelimäiseen olemukseen heti ensilmäyksellä, jopa siinä määrin, että vaakamamboiluksihan se menee myöhemmin Billin hotellihuoneessa. 

Päivänä seuraavana Bill löytää koneen romujen keskeltä oudohkon näköisen vempainen, jota räplätessään onnistuu saattamaa itsensä puolitajuttomuuden tilaan. Hangaarin lattialla toimintakyvyttömänä maatessaan Bill havaitsee lähistöllään jonkinlaisen portaalin avautuvan. Sen syövereistä astuu esiin kolmisen kipaletta naisihmisiä, joista yksi on madmaxmaisellä tukkatyylillä varustettu lentoemo Louise Baltimore.


Louise kehottaa pöllämystynyttä Billiä unohtamaan välittömästi kaiken näkemänsä, sillä muutoin iskisi päällensä kammottava ilmiö nimeltä (lue seuraava sana kaikuvalla äänellä) PARADOKSI. Nyt te kysytte, että mikä paradoksi? Ja minä vastaan, että aikajatkumollinen sellainen tietysti. Nythän on nähkääs niin, että tuossa kuvassa näkyvät naiset ovat kaikki ajassa menneisyyteen matkaavia aikamatkaajia, joiden tehtävänä on kaapata (ja korvata sieluttomilla kopiolla) erinäisiltä lennoilta mukaansa tulevaisuuteen sopivia ihmisiä, joiden avulla olisi tarkoitus turvata ihmiskunnan jatkumo ajasta ikuisuuteen. Maapallosta on nimittäin hamassa tulevaisuudessa tullut saasteiden vuoksi ikävystyttävän puoleinen loukko, jonka asukit ovat kykenemättömiä lasten tekoon, ja siitä syystä siis kaikki tämä ajassa edestakaisin poukkoilu. Edellä mainittu on sitten muuten salaistakin salaisempaa tietoa, joten parempi kun unohdatte tekin heti kaiken sen minkä juuri luitte, tai muutoin päällensä iskee... (lue seuraava sana edelleenkin kaiun kanssa)... PARADOKSI. 

Palatessaan takaisin tulevaisuuteen Louise saa aikamonitoria tuijottaessaan kauhukseen huomata, että Bill tuntee hänet nimeltä, vaikkei heitä hangaarissa virallisesti toisilleen koskaan esiteltykään. Tämähän taasen tarkoittaa sitä, että Louise ja Bill ovat kuitenkin jossakin kohtaa aikalinjaa jo tavanneet, mutta aikamatkaajanaisen tulevaisuudessa tätä tapaamista menneessä ei vielä tässä vaiheessa ole tapahtunut, joten sen tulee tapahtua myöhemmin hänen tulevaisuudessaan, jotta se tulisi tapahtumaan menneessä. Sekavaa, vai mitä? Niinpä Louisen on siis myöhemmin matkava takaisin menneeseen tapaamaan Billiä, jottei aikalinja sotkeutuisi enempää. 

Mutta ennen sitä hänen matkattava vuoteen 1963 lisää ihmisiä reittilennolta kaappailemaan. Reissu, joka menee pahemman kerran reisille sekin. Eräs aikamatkaajanaisista menettää konekaapparin vuoksi henkensä ja jääpä koneeseen hänen stunnerinsakin. Vempele, jolla Bill vaivutti itsensä puolikoomaan. Tämä stunner löytää lopulta tiensä tohtori Arnold Mayerin (Daniel J. Travanti) hoteisiin, joka jo tulloin oli kiinnostunut aikamatkailusta ja muusta siihen liittyvästä, ollen sitä edelleenkin vuonna 1989, jonne Louisen on seuraavaksi palattava pitääkseen Billin pois hangaarista, estääkseen siten PARADOKSIA tapahtumasta. Ei mene putkeen sekään keikka. Louise saa nimittäin selville, että Mayerilla on hallussaan se vuonna 1963 hukattu stunner, joka olisi hyvä saada häneltä pois, koska PARADOKSI. 

Samaan aikaan toisaalla Mayer ja Smith tapaavat, ja käy ilmi, että Smith oli teininä siinä samaisessa koneessa, jonne aikamatkaajat vuonna 1963 hyppäsivät, ja stunnerinsa epähuomiossa jättivät. Niinpä Louise saapuu paikanpäälle sitä hakemaan, koska PARADOKSI. Käy kuitenkin niin, että Mayer ottaa itsensä stunnerilla hengiltä ja se pentelee PARADOKSI tapahtuu kaikesta huolimatta. Ei tosin Mayerin olohuoneessa, vaan siinä tulevaisuudessa, jonne Louise ja Bill kumpainenkin matkaavat. Toisin sanoen, Louisen maailma on tuhoutumassa, ja ainoa keino pelastaa pelastettavissa olevat on lähettää heidät vielä kauemmas tulevaisuuteen, aikaan parempaan, jossa sana PARADOKSI on täysin tuntematon tekijä.

Tuomio: Idealtaan hyvä, mutta toteutukseltaan auttamattoman diibadaabainen aikamatkailusekoilu, johon on ympätty mukaan myös täysin kemiaton rakkaustarina Kristoffersonin ja Laddin esittämien hahmojen välille. Pohjatuu John Varleyn kirjoittamaan lyhytstooriin Air Raid, jota en ole lukenut, mutta jonka sanotaan olevan tasoltaan huomattavasti parempi, kuin elokuvallinen versionsa. Ai niin.... PARADOKSI!

2 kommenttia:

Anton von Monroe kirjoitti...

Vaikka kirjoitustaidoissasi ei ole kerrassaan mitään vikaa, en silti tajunnut juoniselostuksesta hölkäsen pöläystä...

Tuoppi kirjoitti...

Ehkä sen ei ole niin väliäkään. Sen verran huonosta elokuvasta tässä kuitenkin lopulta on kyse.